Potkuja, potkuja, potkuja
Ma 11.1.10
Jep, tänään Ju-jutsua. Nyt päästiinkin potkimaan oikein huolella.
Alkuun mukavat lämmöt ympäri dojoa juosten, yksi sivu heitettiin rullaavia ukemeja vauhdista etu- ja takaperin.
Hyvät venyttelyt jaloille ja sit alettiin hakemaan takajalalle liikerataa uken pään korkeudelle. Varsinainen ahaa-elämys tulikin näiden korkeiden potkujen jälkimainingeissa, kun mae-geri alkoi luonnistumaan/osumaan ihan uudella jämäkkyydellä yläkropan parantuneen asennon ansiosta.
Uusia tekniikoita ja niiden sovelluksia tuli muutamia. Pää oli jotenkin jäässä, uudet liikkeet eivät meinanneet upota millään alkuun.
-Muutama lyöntitorjunta ja niihin vastaus iskulla + kaadolla tai kahdella potkulla.
-Ranneotteesta vapautuminen suoritettiin näppärällä ja ukelle suht kivuttomalla ranteiden pyörittelyllä. Irroittautumisen jälkeen maahanvienti ikkyulla.
-Neljän suunnan kaato oli erikoisempi ranne/kyynärpäälukon avulla tehtävä tehokas kaato. Loppuun vielä uken hallinta maassa rannelukon avulla. Itse asiassa tässä kaadossa tais tulla ainakin 3 eri lukkoa matkan varrella. Voi sitten valita mihin suuntaan varsinaisen kaadon tekee tilanteen mukaan.
Loppuun vielä hikireeni potkujen muodossa parin kanssa. Kokeiltiin myös akrobaattisena harjoitteena nepata pari takaperinvoltilla selän yli. Noo, ite lennähin ympäri joten kuten jaloilleen, mutta en jaksanu pyöräyttää pikkusen itteäni isompaa paria samanlaisella vauhdilla. Lopputuloksena oli iso äijä puolikkaan lentoradan jälkeen kylellään tatamilla. Ehkä ens kerralla sitte.
Jätin ennen vuodenvaihdetta murtuneen varpaan teippaamatta tänään. Varvas muistutteli kuitenkin olemassaolostaan vielä sen verran makiasti, että taidan teipata sitä vielä muutaman kerran. Myös suunnitelmissa ollut visiitti cavelle siirtyy ainakin ensi viikkoon.
Jep, tänään Ju-jutsua. Nyt päästiinkin potkimaan oikein huolella.
Alkuun mukavat lämmöt ympäri dojoa juosten, yksi sivu heitettiin rullaavia ukemeja vauhdista etu- ja takaperin.
Hyvät venyttelyt jaloille ja sit alettiin hakemaan takajalalle liikerataa uken pään korkeudelle. Varsinainen ahaa-elämys tulikin näiden korkeiden potkujen jälkimainingeissa, kun mae-geri alkoi luonnistumaan/osumaan ihan uudella jämäkkyydellä yläkropan parantuneen asennon ansiosta.
Uusia tekniikoita ja niiden sovelluksia tuli muutamia. Pää oli jotenkin jäässä, uudet liikkeet eivät meinanneet upota millään alkuun.
-Muutama lyöntitorjunta ja niihin vastaus iskulla + kaadolla tai kahdella potkulla.
-Ranneotteesta vapautuminen suoritettiin näppärällä ja ukelle suht kivuttomalla ranteiden pyörittelyllä. Irroittautumisen jälkeen maahanvienti ikkyulla.
-Neljän suunnan kaato oli erikoisempi ranne/kyynärpäälukon avulla tehtävä tehokas kaato. Loppuun vielä uken hallinta maassa rannelukon avulla. Itse asiassa tässä kaadossa tais tulla ainakin 3 eri lukkoa matkan varrella. Voi sitten valita mihin suuntaan varsinaisen kaadon tekee tilanteen mukaan.
Loppuun vielä hikireeni potkujen muodossa parin kanssa. Kokeiltiin myös akrobaattisena harjoitteena nepata pari takaperinvoltilla selän yli. Noo, ite lennähin ympäri joten kuten jaloilleen, mutta en jaksanu pyöräyttää pikkusen itteäni isompaa paria samanlaisella vauhdilla. Lopputuloksena oli iso äijä puolikkaan lentoradan jälkeen kylellään tatamilla. Ehkä ens kerralla sitte.
Jätin ennen vuodenvaihdetta murtuneen varpaan teippaamatta tänään. Varvas muistutteli kuitenkin olemassaolostaan vielä sen verran makiasti, että taidan teipata sitä vielä muutaman kerran. Myös suunnitelmissa ollut visiitti cavelle siirtyy ainakin ensi viikkoon.
Hyvää reeniä, ja mahtavia kuperkeikkoja... mitä sitä mies enään muuta tarviikaan :D
jeeh, näillä mennään ;)