Kempele Maraton 4h 55min
La 14.8.10
33km kohdalla menossa
Lauantaina tuli juostua elämän ensimmäinen maraton.
Keväällä targetiksi asetettu kahden tunnin alitus puolimaratonilla onnistui jo heinäkuun lopussa, joten pieni lisähaaste mielessä päätin lähtä kokeilemaan täyttä matkaa Kempeleeseen. Käytännössä pitkät lenkit eivät olleet kuuluneet puolimaratonin reeniohjelmaan ja muutenkin pisin koskaan juoksemani matka ennen maratonia oli 22km. Voisi siis sanoa, että hyvin köykäsellä reenillä juoksun suhteen oltiin liikenteessä. Kuntopohjaa oli kuitenkin tullut hikoiltua talven mittaan ju-jutsun parissa omasta mielestä riittämiin. Ennen Kempeleen täyttä matkaa uhkakuvina päässä pyörivät myös herkistelyn aikana alaselkää ja vasenta säärtä vaivanneet kovat kivut.
Lauantai valkeni helteisenä, aurinko porotti täydeltä taivaalta ja lämpötila pyöri eri lähteiden mukaan 26-30 asteen välillä. Onnistunut hiilari/nestetankkaus sekä hyvä tankkaussunnitelma itse kisaan toivat kuitenkin varmuutta omaan tekemiseen. Jo lähtöalueella sykkeet huitelivat suht korkealla ja lähes heti lähdön jälkeen mittari näytti 160 lukemia. Tällä kertaa kovaa hakannut pumppu määräsikin tahdin ja juoksu oli suht rauhallista hölkkäilyä. Koko matka muutamaa viimeistä kilometriä lukuunottamatta taittui mukavasti Vahvat Juoksijat jäsen P2:n kanssa. Noin 25km kohdalle asti juttu luisti ja kilometriaikoja seurattiin aktiivisesti. Näillä paikkeilla oltiinkin sitten jo molemmat pidemmällä lenkillä kuin koskaan. Ite en pystynyt enää juuri juttelemaan vaan tyydyin kommentoimaan P2:n suoltamaan huumoriläppään yhdellä sanalla jos silläkään :)
Juoksun vaikein kohta osui 27-30 km kohdalle, tuolloin tuntui kovaa kipua jaloissa kauttaaltaan ja maali tuntui olevan kovin kaukana vielä. Näillä paikkeilla tunsin myös ensimmäisen kerran kovaa janoa, ihoa kylmäsi ja päätinkin nostaa nestemääriä seuraavilla juoma-asemilla. 30km kurvissa oli onneksi tuttu kaveri kannustamassa ja juoksu alkoi taas rullata. Lisätsemppiä toi Vahvat Juoksijat 2wheels supportin ilmestyminen rinnalle pyörineen. Kuuluisaa maratoonarin muuria en kohdannut missään vaiheessa ja virtaa riitti vielä loppukiriin. Noin 39km kohdalla pystyi hyvin kiristämään tahtia, koko juoksun nopein kilometri oli neljänkympin kohdalla ja maaliin tulin hyvissä voimissa olosuhteisiin nähden. Koko matka sujui ilman kramppeja ja nesteet imeytyivät niinkuin pitääkin. Sykkeet avg 161, max 174.
Maalissa eräs maratonmies kertoili, ettei ole koskaan nähnyt juoksijoiden kaatuilevan suorilta jaloilta kesken juoksun kuten nyt Kempeleessä. Helteinen keli kellisti noin joka neljännen täyden matkan juoksijan matkan varrelle, joten jo maaliin pääsy oli saavutus sinänsä.
Onnittelut hienosta juoksusta ja kiitokset juoksuseurasta P2:lle. Onnittelut myös maratonin lähes kylymiltään vetässeille Näätälle ja Tikitalkille. Näin se homma hoituu vähä vähemmälläki reenillä ku on asenne kohillaan.
Lauantaina tuli juostua elämän ensimmäinen maraton.
Keväällä targetiksi asetettu kahden tunnin alitus puolimaratonilla onnistui jo heinäkuun lopussa, joten pieni lisähaaste mielessä päätin lähtä kokeilemaan täyttä matkaa Kempeleeseen. Käytännössä pitkät lenkit eivät olleet kuuluneet puolimaratonin reeniohjelmaan ja muutenkin pisin koskaan juoksemani matka ennen maratonia oli 22km. Voisi siis sanoa, että hyvin köykäsellä reenillä juoksun suhteen oltiin liikenteessä. Kuntopohjaa oli kuitenkin tullut hikoiltua talven mittaan ju-jutsun parissa omasta mielestä riittämiin. Ennen Kempeleen täyttä matkaa uhkakuvina päässä pyörivät myös herkistelyn aikana alaselkää ja vasenta säärtä vaivanneet kovat kivut.
Lauantai valkeni helteisenä, aurinko porotti täydeltä taivaalta ja lämpötila pyöri eri lähteiden mukaan 26-30 asteen välillä. Onnistunut hiilari/nestetankkaus sekä hyvä tankkaussunnitelma itse kisaan toivat kuitenkin varmuutta omaan tekemiseen. Jo lähtöalueella sykkeet huitelivat suht korkealla ja lähes heti lähdön jälkeen mittari näytti 160 lukemia. Tällä kertaa kovaa hakannut pumppu määräsikin tahdin ja juoksu oli suht rauhallista hölkkäilyä. Koko matka muutamaa viimeistä kilometriä lukuunottamatta taittui mukavasti Vahvat Juoksijat jäsen P2:n kanssa. Noin 25km kohdalle asti juttu luisti ja kilometriaikoja seurattiin aktiivisesti. Näillä paikkeilla oltiinkin sitten jo molemmat pidemmällä lenkillä kuin koskaan. Ite en pystynyt enää juuri juttelemaan vaan tyydyin kommentoimaan P2:n suoltamaan huumoriläppään yhdellä sanalla jos silläkään :)
Juoksun vaikein kohta osui 27-30 km kohdalle, tuolloin tuntui kovaa kipua jaloissa kauttaaltaan ja maali tuntui olevan kovin kaukana vielä. Näillä paikkeilla tunsin myös ensimmäisen kerran kovaa janoa, ihoa kylmäsi ja päätinkin nostaa nestemääriä seuraavilla juoma-asemilla. 30km kurvissa oli onneksi tuttu kaveri kannustamassa ja juoksu alkoi taas rullata. Lisätsemppiä toi Vahvat Juoksijat 2wheels supportin ilmestyminen rinnalle pyörineen. Kuuluisaa maratoonarin muuria en kohdannut missään vaiheessa ja virtaa riitti vielä loppukiriin. Noin 39km kohdalla pystyi hyvin kiristämään tahtia, koko juoksun nopein kilometri oli neljänkympin kohdalla ja maaliin tulin hyvissä voimissa olosuhteisiin nähden. Koko matka sujui ilman kramppeja ja nesteet imeytyivät niinkuin pitääkin. Sykkeet avg 161, max 174.
Maalissa eräs maratonmies kertoili, ettei ole koskaan nähnyt juoksijoiden kaatuilevan suorilta jaloilta kesken juoksun kuten nyt Kempeleessä. Helteinen keli kellisti noin joka neljännen täyden matkan juoksijan matkan varrelle, joten jo maaliin pääsy oli saavutus sinänsä.
Onnittelut hienosta juoksusta ja kiitokset juoksuseurasta P2:lle. Onnittelut myös maratonin lähes kylymiltään vetässeille Näätälle ja Tikitalkille. Näin se homma hoituu vähä vähemmälläki reenillä ku on asenne kohillaan.
Hyvä KMcT!
Rohkiasti isketty täyspitkä, vaikka valmistatutuminen ei "kirjan mukaan" ollutkaan.:)
Palijo samoja fiiliksiä ja elementtejä ollu sun juoksussa niinku mullaki: korkeat sykkeet, mukava eka kiekka, ihon kylmäys ja helppo loppu. Mää luulen kans, että onnistunut tankkaus (kiitos!), juoksun aikanen kurinalanen huolto ja sään-mukaan-juokseminen oli avain läpipääsyyn Lauantaina. Mietin, että jos ois skipannut yhdenkin huoltopisteen, niin ois tullu noutaja. Niin kova keli oli. Ja juoksuvauhti kans, 160 oli syke vauhissa missä normaalisti syke heiluu max 130-140. Ihimeteltiinki alussa ku kaikki paino meistä ohi, mutta onneksi pysy pää kylymänä.
Vaivasko alaselkä tai sääri juoksun aikana spesiaalisti vai häviskö kohinaan?:) Mikä seuraava kisa?
Oli se kyllä makiaa. Alaselän jumi aukes ku hölkkäilin zimmarista lähtöalueelle. Jalat toimi tosi rauhallisen alun ansiosta ihan loistavasti koko matkan, normaalit maratonille kuuluvat pöhinät peitti kaikki vanhat kolotukset alleen :) Seuraavana lähtään Ruskaan vetäseen puolikas täysillä.
Kiitos kiitos ja onnittelut sinne kans! Alkaa pikkuhiljaa vasta tajuaan, kuinka rankka tuo keli oli ku lukee noita maratoonareiden juttuja netistä.